fly on the wings of looooove

Lindan kommentti: sori ettei teksti oo tasotettu reunasta reunaan you know, blogger vittuilee!

Olen aina haaveillut siivistä selässäni ja kun ystäväni tutustutti minut Elfariaan, olin myyty. Luonnollinen valinta Lindalle oli Mercedes samasta pelistä, Odin Sphere. Pääsisimme cossaamaan äitiä ja tytärtä, joita olemme oikeassakin elämässä.

Ensitöikseni aloin metsästään kankaita pukuihin. Elfarian puvun vihreä väri koitui kohtalokseni. Olin mukamas löytänyt netistä oikean värisen kankaan, tilasin sen, mutta se olikin aivan liian kirkkaan vihreä, mielestäni. Etsin todella kauan kangasta, ja löysin sitten taas Eurokankankaan alelaarista vihreän kankaan. Kuinka monta kertaa tuon kaupan alelaarit ovatkaan pelastaneet cossini. Kotona tajusin, että halusinkin siitä vielä enemmän metsänvihreän, joten ostin väriaineen ja taas olin siinä pisteessä, että kangasta piti värjätä. Ja edellisistä kerroista en kuitenkaan ollut oppinut mitään, vaan toistin kaikki virheeni. Eli pitää vaan uskoa, ettei minusta ole kankaanvärjääjäksi! No lopputulos sai kuitenkin luvan kelvata, koska aikakin alkoi loppua kesken. Mercedeksen kankaat olikin sitten helppo nakki, onneksi.

Päätin tehdä Elfarian puvun yläosan korsetiksi, jotta saisin kunnon muodot, koska tällä daamilla niitä on. Ja näin saisin siipien pidikkeet pysymään kunnolla. Puku ei sinänsä ollut vaikea toteuttaa. Alahelmaan ompelin rautalankaa, jotta sain sillä väännettyä helmaa laineiden muotoon.

Elfarian päätä koristavat ”ruusut” tai kuten leikkisästi sanottu, kaalit! Mietin kauan mistä ne voisi tehdä, kunnes löysin Tiimarista isoja valkoisia tekoruusuja. Värjäsin ne vihreiksi samalla metodilla, millä peruukkeija voi värjätä topicia ja tärpättiä. Mielestäni niistä tuli erinomaiset.

Kiinnitin ruusut rautalangasta tehtyyn pantaan, jonka olin päällystänyt vihreällä avatulla paperinarulla. Päähän kiinnitin koko komeuden pinneillä.

Seuraavaksi listalla oli olkapäissä olevat ”pallot”. Niiden kanssa tein myös paljon mietintätöitä, jotta lopputulos olisi mieleiseni. Ostin Kasvihuoneilmiöstä tekoköynöstä, joista sain lehdet ja köynökset näihin palloihin. Perusta on tehty ilmapalloista, tai toisin sanoen liimasin ilmapallon päälle sanomalehden palasia, annoin kuivua, maalasin vihreäksi ja päälle liimasin lehdet. Kiersin vielä kaksi yli metrin mittaista köynöstä päälle, jotta vaikutelma olisi mahdollisimman kolmiulotteinen ja muhkea. Liimasin näihin Elfarian siniharmaat hihat kiinni. 

Kengät löysin UFF:n euron päiviltä. Ne olivat alkujaan luonnonvalkoiset väriltään, mutta ostin vihreää elastista maalia ja maalasin ne.

Mercedeksen pukua mietin kauan miten toteutan sen hihat ja lahkeet. Koin sen hankalaksi, koska jokaiseen tuli ns. laskoksia, mutta kärsivällisyydellä oli tässäkin vastaus ongelmaan. Puku on muuten tehty uusista materiaaleista, paitsi hihojen mustat osat tein Lindan vanhasta t-paidasta, ja lehdet lantiolla on leikattu Elfarian pääruusujen varsissa olevista lehdistä.

Mercedeksen peruukki ansaitsisi aivan oman postauksen, mutta en tee sitä, koska peruukin modauksen jälkeen löysin netistä paremman tutorin jakauksen tekoon, ja harmitus oli todella suuri. Varsinkin kun huomasin, että olin tehnyt aika lailla paljon turhaa työtä saadakseni peruukkiin kunnon takajakauksen lettejä varten. Peruukkia varten ostin kaksi peruukkia, samanväristä. Kun peruukit tulivat, olivatkin ne aivan eri sävyiset. Oli siis päätettävä kumpi on ns. peruukin perusta ja kumpi silputaan saksilla. Päätettiin silputa tummempi sävyinen, koska se oli lähinnä oikeaa väriä, ja sen kuidut tulisivat kuitenkin päällimmäiseksi. Loppu onkin historiaa, lopputulos tyydyttävä. Mercedeksen pääkukat tehtiin softiksesta, samoin myös panta johon ne kiinnitettiin.

Siivissä käännyin asuinkumppanini puoleen, koska tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman kevyet, jotta niitä olisi helppo kantaa. Asuinkumppanini on ollut joskus Etran ihmisiä, joten hällä oli paljon tietoa sen firman tuotteista. Ja alennukset tietysti kiinnosti myös. Päädyimme siis materiaalivalinnassa muovilevyyn vaahtoPVC, joka on myös erittäin huokoista ja kevyttä. Paksuus 4mm saa muinakin paksuuksina. Värinä valkoinen, koska sitä sattui löytymään suoraan jämäpaloista. Näitä ns. jämäpaloja kannattaa kysellä Etrasta, koska ne ovat edullisempia kuin varsinainen hylly- tai tilaustavara. Näin ollen mekin skipattiin samontein musta levy, koska se olisi ollut tilaustavaraa, ja hinta olisi ollut päätä huimaava. Jämäpalalaari lisättynä alennukset, voi sanoa että siipien hinnaksi tuli todella minimaalinen summa. Se, mikä nosti niiden hintaa olikin sitten niiden värilliset osiot. Ne tehtiin printtaamalla piirtoheitin kalvoja. Olin joskus aikoinani valtion leivissä ollessani realisoinut itselleni laatikon printattavia kalvoja. Printteri huusi uusia värikasetteja…

Asuinkumppanini oli niin ihana että hän leikkasi meille siivet levyistä. Pari iltaa hän istui parvekkeella kuviosahan kanssa. Minä ja Linda sitten istuttiin yksi perjantai-ilta nurmikolla auringossa musiikkia kuunnellen ja hioen ja maalaten siipiä. Kalvoja liimailtiin vielä päivää ennen Traconia pikaliimalla. Se oli todella stressaavaa… ja kuten Traconissa sitten kävi, liimaili Linda vähän väliä siivistäni niitä kalvoja takaisin kiinni. Siipien kiinnikkeiden suunnittelun jätin aikalailla kokonaan asuinkumppanini harteille. Ja hän tekikin aika hyvää työtä, suuret kiitokset hänelle. Maalasimme siivet mustiksi spraymaalilla, ja tässä tuli esiin materiaalin huokoisuus. Maali teki myös matskusta kovaa, joten kun jouduimme maalauksen jälkeen hieman vuolemaan puukolla, oli materiaali todella helposti lohkeavaa. Kuitenkin siivet kestivät conin todella hyvin, ja tarkoitus on kuitenkin käyttää näitä cosseja uudestaan jossain, niin olen luottavainen siipien kestävyyteen tulevaisuudessakin.

Elfarialle tehtiin proppi harjanvarsi, hiukan vaneria, fimfoamia ja lehtiä, ja maalia päälle. Mercedeksen proppiin ostin materiaalit, mutta aika vaan loppui kesken. Sitä on jo alettu tehdä, jotenkin sekin tulee vielä näkemään päivänvalon lindan kommentti: nii EHKÄ!, jihaa!!!


- Saana